Kuusi viikkoa akillesjänteen katkeamisesta

Kuudes viikko takana

Kuudes viikko meni ilman sen suurempia tapahtumia. Kävely alkoi sujua, kuten odotettua, koko ajan paremmin, mutta ortoosin rajoitettu liikkuvuus yhdistettynä tasapohjaan aiheutti sen, että askellus oli vielä viikon lopullakin vähän töksähtävää ja ontuvaa, vaikka vauhti koko ajan paranikin. Kovasti sai keskittyä, ettei olisi alitajuisesti kääntänyt ortoosijalan jalkaterää astuessa ulospäin menoa helpottaakseen. Yritin tätä välttää ihan sillä ajatuksella, että tuosta virheasennosta poisoppiminen voi olla hankalaa sitten myöhemmin. Plus ei se varmaan lonkalle ja polvellekaan hyvää tee. Etenkin kun nukunkin käytännössä jalka ulkokierrossa suuren osan yötä, koska se on selällään nukkuessa ainoa asento, jossa ortoosi ei ala jossain vaiheessa yötä painaa jotain kohtaa jalasta. Kyljellään nukkuminenkin onnistuu, jos tungen peiton ortoosin ja terveen jalan väliin, mutta se tosiaan vaatii aina tuon säätämisen ja jossain vaiheessa herään siihen, että peitto on jossain muualla ja terve jalka ilmoittelee, että muovihäkkyrä ei ole kiva alusta.

Salilla ortoosi jalassa

Salikäynnitkin jatkuvat ja pientä edistystä on havaittavissa. Lähinnä siis siinä, että pystyn polkemaan kuntopyörää jo kymmenen minuuttia ongelmitta. Ensimmäisillä kerroilla polkeminen, vaikka käytännössä lähes ilman vastusta tapahtuikin, alkoi jossain vaiheessa sattua sääreen. Ilmeisesti lihakset ortoosin sisällä aktivoituivat juuri sen verran, että alkoivat turvota, minkä seurauksena oli sitten puristava kipu. Nyt lihakset ilmeisesti ovat jo tottuneempia siihen, että saavat osalleen jotain rasitusta, eikä reaktio ole niin suuri.

Viime viikolla kävin salilla kolmesti ja kyllähän se tekee hyvää etenkin korvien välille, vaikkei mitään todella kunnon treeniä pystykään tekemään. Toisaalta tuo on melkoinen ponnistus siinä mielessä, että hidas kävelyvauhti, bussimatkat ja treeni yhdistettynä hommaan menee aivan tuhottomasti aikaa. Vaikka paluumatkan bussi sattuisi tulemaan kohtalaisen sopivasti, koko salikeikkaan menee 2,5 tuntia. Ja jos myöhästyn juuri paluubussista, voi aikaa mennä pahimmillaan kolmekin tuntia. No, eipä tässä toisaalta ole kiire varsinaisesti minnekään.

Ortoosin säätö numero 2 ja uusia jumppaliikkeitä

Sunnuntaina sain vapauttaa Vacopedin liikkuvuuden kokonaan eli nyt jalka saa astuessa taipua jo yli 90 asteen. Olin etukäteen - edelliskerran kauhukokemuksen jälkeen - jännittänyt aika paljon alitajuisesti sitä, katoaako kävelykykyni taas hetkellisesti. Näin ei onneksi käynyt, vaikka aika varovasti nyt tällä hetkellä askellan. Heti säädön jälkeen talsin keppien kanssa olkkaria ympäri kymmenisen minuuttia ja jo siinä ajassa akillesjänne tuntui sopeutuvan aika hyvin uuteen liikelaajuuteen. Mutta selvästi nyt maanantaiaamunakin varon astumasta kovin reippaasti koko liikeradalla eli hetki varmaan menee, että uskaltaa taas täysin luottaa askeleeseen.

Nilkan heiluttelujen lisäksi sain nyt aloittaa myös kuminauhajumpan eli todella löysällä kumpparilla vastustaen teen varovaisia nilkan ojennuksia 10 kertaa kolmesti päivässä. Lisäksi samat 3x10 teen istuen päkiöille nousuja. Jälkimmäinen liike menee ihan kivasti, kunhan keskityn ja teen hiiitaaaassstii, sen sijaan kumpparin kanssa olen vielä vähän hukassa. En oikein tiedä, kuinka kovaa ja kuinka suurella liikeradalla uskaltaisin tehdä. Ekat yritykset taisi ainakin mennä vähän liian reippaasti, sillä sain liikkeen sattumaan jonkin verran akilleksessa. Siispä liikerata pienemmäksi ja kumppari löysemmäksi. Nyt ei satu, mutta en ole sitten varma tehostakaan. Tosin kai ihan mikä tahansa vähäkin auttaa tässä vaiheessa, kun jalassa ei ole käytännössä yhtään voimaa. Katsotaan, missä vaiheessa uskaltaisi sitten vähän lisätä vastusta vai uskallanko ollenkaan ennen seuraavaa lääkäri/fyssarikäyntiä. Kahdella jalalla seisomistakin pitäisi alkaa opetella, mutta sitä lykkään suosiolla pari päivää, että edes muutama lihassolu on pohkeessa ehtinyt herätä.

Sen olen huomannut, että oikeasti kaipaisin paljon enemmän ohjeistusta ja tukea joltain ammattilaiselta tähän väliin. Sen sijaan, että annetaan vain jumppaohjeet käteen, olisi todella hyvä, jos nuo eri vaiheet kuntoutuksessa ja niiden aikaiset mahdolliset tuntemukset olisi myös siinä ohjeiden mukana. Eli paperissa lukisi ortoosinsäätöpäivän kohdalla paitsi säätöohje, myös se, että säädön jälkeen voi sattua ja tuntua ikävää venytystä, mutta se on normaalia ja helpottaa muutamassa päivässä. Ja että pari päivää kannattaa kulkea ehkä taas kepeillä. Samoin kumpparijumpan kohdalla voisi lukea tarkemmin, miten kevyesti aloittaa ja millaisia tuntemuksia voi tulla ja miltä saa tai ei saa tuntua tehdessä. No, ensi fyssaritapaamisella pitää tajuta kysellä itsekin sitten tarkemmin ihan kaikki. 

Mutta vinkkinä perässä tuleville akilleksensa katkaiseille siis se, että mikäli ette tapaa fysioterapeuttia jokaisen ortoosin säädön yhteydessä, vaan vain ortoosiajan alussa ja lopussa, kyselkää todella tarkkaan, miten mikäkin liike tehdään, miltä niiden kuuluu tuntua ja miltä ei saa tuntua, kuinka kevyesti aloittaa, missä vaiheessa ortoosiaikaa voi tuntua ikävältä jne. Elämä on helpompaa, kun osaa varautua, eikä tarvitse itse sitten epävarmana pohtia, mitä mikäkin tuntemus nyt tarkoittaa tai on tarkoittamatta.