- Pystyin viime viikon perjantaina hölkkäämään jo 6,5 km yhtäjaksoisesti, kun etenin tarpeeksi rauhallisesti (eli noin 7,5 min/km vauhdilla). Akillesjänne hieman muistutteli olemassaolostaan lenkin aikana muutamassa kohdassa, mutta toipui ennalleen jo seuraavaan aamuun mennessä.
- Viime keskiviikkona puolestaan kokeilin, pystyykö tuolla ketaralla tällä hetkellä juoksemaan yhtään kovempaa. Tein 4x500+500+500 m intervalleja niin, että kävelin ensimmäisen, hökkäsin hitaasti toisen ja sitten juoksin kolmannen pätkän. Vaikka tuon viimeisenkään pätkän vauhti ei suorastaan päätä huimannut (noin 6 min/km, yhdellä pätkällä "jopa" 5,8 min/km), loi tuo uskoa siihen, että jalalla joskus lähitulevaisuudessa voi ihan juostakin pitempiä pätkiä. Itse asiassa akillesjänteessä ei ollut noilla nopeimmilla pätkillä mitään tuntemuksia, vaikka kävellessä ja hölkätessä niitä aina toisinaan edelleen tulee.
- Salilla hommat myös etenevät ja viime viikolla kyykkäsin jo 40 kg tangolla 10 toiston setin ilman ongelmia. Eli kyllä ne voimatkin sieltä alkavat palata.
- Ja viimeiseksi, vaan ei vähäisimmäksi: eilen sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa taas koristreeneissä. Osallistuin yhteisesti lähinnä vain lämppä- ja tekniikkaosioihin, ja sitten muiden pelatessa heittelin ja palauttelin tekniikkaa, sekä treenasin liikkumista pallon kanssa itsekseni toisessa päädyssä. Tunne oli aivan mahtava, kun pääsi taas näkemään kavereita ja vähän tekemäänkin yhdessä. Ja olihan se hienoa taas koskea palloon kahdeksan kuukauden tauon jälkeen, vaikka tekniikka ja heitto vähän hukassa vielä olivatkin.
Katselin noita urheilusuorituksia sen jälkeen, kun olen saanut luvan aloittaa sekä hölkkäämisen ulkona että kyykkäämisen painoilla. Ensimmäiset kyykyt tein 22.4. 10 kilon tangolla ja ensimmäiset todella varovaiset 500 m pätkät hölkkäsin seuraavana päivänä 23.4. Vaikka aina välillä edelleen erehdyn vertaamaan tämänhetkistä tilannetta vuoden takaiseen, jolloin kevyt lenkkini oli 6 min/km tai vähän alle vauhdilla kipitelty 10 km, ja kyykkysarjassa 10 toistoa meni helposti 65 kilon tangolla, osaan onneksi nykyään myös palauttaa itseni maan tasalle siinä, että oikea vertailukohta on se, mitä olen pystynyt tekemään kuukausi tai kaksi tai kolme sitten, ei se, mitä olen pystynyt tekemään vuosi tai kaksi tai kolme sitten.
Kuukausi sitten pystyin kyykkäämään 10 kilolla korokekiekot kantapäiden alla ja liike oli todella haastava - neljä viikkoa myöhemmin pystyin kyykkäämään 40 kilolla, painonnostokengillä, kohtuu vaivattoman kympin. Ei ihan pieni muutos tuossa ajassa.
Kuukausi sitten pystyin hölkkäämään rauhallisesti 500 m kerrallaan - neljä viikkoa myöhemmin pystyin hölkkäämään rauhallisesti 6,5 km ja juoksemaan tuon 500 m jo sellaista vauhtia, että voi oikeasti ihan juoksusta puhua. Ei ihan pieni muutos tuokaan tuossa ajassa.
Kuukausi sitten en voinut/saanut vielä harkitakaan koripallon pelaamista - neljä viikkoa myöhemmin pystyin tekemään tekniikkatreeniä, harjoittelemaan lay upeja ja eurosteppailua, heittelemään liikkeestä ja paikaltaan. Ei ihan pieni muutos tuossa ajassa.
Muistakaa siis aina kuntoutuksen etenemistä tuskaillessanne, että se oikea vertailukohta on siellä lähimenneisyydessä, ei ajassa ennen vammaa. Tämä on pitkä tie ja vaatii kärsivällisyyttä, mutta kun sitten muistaa katsoa sen kuukauden taaksepäin vuoden sijaan, saa aina niitä ilon ja onnistumisen hetkiä, kun huomaa, kuinka paljon oikeasti kaikki on taas mennyt eteenpäin lyhyessä ajassa.
