Miten toinen viikko ortoosin kanssa sujui
Toinen viikko siis takana. Ja kaikki meni uskomattoman hyvin. Paljon paremmin kuin odotin. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, aloin ottaa ensimmäisiä, varovaisia askeleita ilman kyynärsauvoja jo ensimmäisen ortoosiviikon perjantaina ja sisätiloissa luovuin kepeistä käytännössä kokonaan sunnuntaina. Vielä toisen viikon ensipäivinä pidin kuitenkin kepit matkassa ulkona liikkuessani. Maanantaina kävin iltakävelyllä entisen työkaverin kanssa ja tiistaina äitini seurassa. Näillä lenkeillä totesin, että oikeasti käytän keppejä enää niin minimaalisesti, että turha niitä on muodon vuoksi käsissä kanniskella. Siispä keskiviikona lähdin rohkeasti pienelle kävelylle ilman keppejä ja hyvinhän se sujui. Sauvat siis nurkkaan ja vapaudesta nauttimaan.
Perjantaina kävin myös tutustumassa lähisaliimme ja tapaamassa salin fysioterapeutti-personaltraineria. Ajatuksena oli yhdessä katsoa, mitä kaikkea voisin salilla tehdä akillesjänteen aiheuttamat rajoitukset huomioiden. Tapaamisesta jäi todella positiivinen fiilis ja sovinkin ohjauksen ensi viikon keskiviikolle, jolloin katsotaan yhdessä treeniohjelma tähän ortoosivaiheeseen, ja sitten säädetään sitä aina kuntoutuksen vaiheen mukaan. Jo pelkästään ajatus siitä, että pääsen superhitaiden kävelyiden ja jalanheiluttelujen lisäksi tekemään jotain ”oikeaa” liikuntaa, tuntuu hyvältä.
Hieman jännitin salille seikkailussa bussimatkaa ja miten siitä selviäisin. Minullahan siis akillesjänne katkesi oikeasta jalasta, joten autoa ei hetkeen ajeta, vaikka automaattivaihteet onkin. Mutta busseilukin sujui hyvin, kun olin hiljaiseen aikaan liikenteessä, joten pääsin hyvin invapaikalle istumaan. Ei tarvinnut jännittää, kellahdanko kumoon kurvissa siirtyessäni ovelta penkille tai penkiltä ovelle, kun siirtymämatka oli lyhyt.
Muutenkin paraneminen on edennyt hyvin, jos jalan ulkonäöstä voi mitään päätellä. Pohjelihasparasta ei ole paljoa jäljellä, mutta turvotus on laskenut todella paljon ja mustelmatkin alkaneet hiljalleen vaaleta. Myös liikkuvuus tuntuu parantuneen nilkassa harjoittelun myötä. Eli suunta on oikea ja toivoa on, että tästä vielä jalan näköinen ja hyvin toimiva raaja saadaan. Yläkuvassa näkyy jalan tilanne 14.10. eli ortoosiin siirtymisen jälkeisenä torstaina ja alemmassa eilisiltainen tilanne (la 23.10.). Omaan silmään muutos on iso yhdeksässä päivässä.
Ja sitten alettiin säätää
Lauantaina kävin vielä tämänhetkiseen tilanteeseen nähden pitkähköllä kävelyllä ja onneksi vielä sunnuntaiaamunakin pyörähdin pikaisesti ulkona, ennen kuin ensimmäistä kertaa säädin Vacopedia. Kahden viikon jälkeen oli siis vuorossa paitsi nilkan liikkelaajuuden säätäminen 15 asteesta 30 asteeseen, myös keinupohjan vaihtaminen ohuempaan pohjaan. Olin toki tajunnut, että säätö ei voi mennä täysin huomaamatta ja kivuttomasti, mutta oli melkoinen järkytys, miten isosta muutoksesta oli kyse akillesjänteen tuntemuksiin ja liikkumiseen. Siinä missä aamun ulkoilulla olin kävellyt sujuvasti ja huolta vailla, mitä nyt lyhyellä nurmiosuudella vähän varonut ja katsonut tarkkaan, miten ja mihin astuin, oli säädön jälkeen edessä käytännössä paluu ortoosiin siirtymisen tilanteeseen. Akillesjänne kiristää, sille ei uskalla varata painoa ja vähänkin liian reipas painonvaraus aiheuttaa jopa kipua. Ei siis autanut muu kuin kaivaa ne jo nurkkaan haudatut kepit esiin ja aloittaa kävelyn opettelu varovasti alusta.
Harmitus on melkoinen, vaikka järjellä tiedän, että tilanne tästä todennäköisesti taas nopeasti paranee ja varmasti viimeistään viikon puolivälissä taas saan heittää kepit takaisin nurkkaan. Yltiöpositiivisen epärealistisesti kun olin vielä kuvitellut tänään lähteväni katsomaan joukkueen koristreenejä - ehkä sitä uskaltaisi jo vähän pomputella ja vaikka heittääkin - ja sen jälkeen kaverin kanssa syömään. No, kaverille viestiä, että enpä taida uskaltaa nyt mihinkään lähteä, vaan hissukseen kotona totutan akillesjännettäni uusiin oloihin. Kaveri onneksi lupasi tulla ruokien kanssa käymään, kun itse en pääse ruokien luo, joten jotain piristystä ketutuksen keskelle on luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti