Säikähdys - nytkö se akillesjänne katkesi uudestaan?
Sunnuntain ortoosin säätämisen jälkeen kävelykykyni oli siis palannut alkeistasolle ja olin joutunut harmikseni kaivamaan kyynärsauvat takaisin nurkasta. Maanantain aikana yritin keppien kanssa työpäivän lomassa kävellä sisällä niin paljon kuin mahdollista, sillä edellisen kokemuksen perusteella se on se ainoa keino edistyä tässä hommassa. Lounas- ja kahvitaukojen ympyrän käppäilyn jäljiltä jalka alkoikin tuntua koko ajan paremmalta, joten työpäivän jälkeen lähdin keppien kanssa iltakävelylle äitini seurassa.
Kävely sujui, jalka vertyi ja aloin jo uskoa, että viimeistään keskiviikkona kävelen taas ongelmitta ilman kyynärsauvoja. Ei olisi pitänyt alkaa haaveilla, vaan olisi pitänyt keskittyä siihen, mitä tekee.
Lenkin lopulla, kun iloisesti selitin äidilleni uuden työpuhelimeni ihmeellisiä seikkailuita Suomen Postin salaisilla reiteillä, tapahtui onnettomuus. Joko alitajuisesti varoin laittamasta sauvaa jalkakäytävän reunan ulkopuolelle nurmikolle tai sitten en vain ihan puhtaasti keskittynyt olennaiseen. Niin tai näin, lopputulos oli se, että toin sauvat eteen liian kapealle, jolloin terve jalkani eteen astuessaan osui kyynärsauvan jääpiikin pidikkeeseen (syyllinen merkittynä kuvassa). Tämän seurauksena horjahdin eteenpäin - koko painolla vammajalan päälle. Kipu oli infernaalinen. Ensimmäistä kertaa koko tänä aikana ihan oikeasti sattui. Ja olin aivan varma, että nyt se akillesjänne repesi uudestaan. Ihan sama, vaikka fysioterapeutti kuinka oli vakuuttanut, että ortoosi jalassa en voi akillestani hajottaa.
Hetken siinä itseäni kasailin ja totesin, ettei ensihätään ainakaan auta kuin vain kinkkailla kotiin ja sitten tarkistaa vauriot. Onneksi olin jo lenkin loppupuolella, joten kepeillä hypeltävää matkaa ei ollut paljon. Jo siinä hypellessä kipu alkoi hieman helpottaa ja pari todella kevennettyä askeltakin uskalsin kokeilla. Sattui, mutta ei enää ihan määrättömästi.
Kotona kaivoin välittömästi jääpussin pakkasesta ja pidin sitä jalassa noin puoli tuntia. Sen jälkeen ei auttanut kuin uskaltaa katsoa, miltä tilanne näytti. Helpotuksen huokaus pääsi, kun näin ja tunsin, ettei jänteessä ainakaan mitään isoa koloa ollut - se ei siis ollut mennyt uudestaan poikki. Siispä päätin nukkua yön yli ja tarkistaa tilanteen aamulla - jos turvotus, kipu tai mustelmat olisivat lisääntyneet edelliseen aamuun verrattuna, soittaisin sairaalaan ja kysyisin, miten toimia.
Aamulla herätessä jalkaan ei sattunut ja visuaalinen tarkastelu toi tulokseksi sen, että turvotusta ja mustelmaa ei ollut ainakaan enempää kuin vuorokautta aiemmin (kuvissa vasemmalla kompuroinnin jälkeinen aamu, oikealla sitä edeltävä aamu). Keppien kanssa ensimmäiset askeleet ottaessani totesin helpotuksekseni myös, ettei jalka astuessakaan tuntunut ainakaan huonommalta kuin edellisenä aamuna. Fyssari oli siis ilmeisesti ollut oikeassa - ortoosin kanssa jalka ei kovin helposti ainakaan hajoa uudestaan. Uskoisin, että onnea oli matkassa myös siinä, että akillesjänteeni oli jo ehtinyt noin puolentoista vuorokauden ajan venyä uuteen pituuteensa ja olin ”kävellyt sen lämpimäksi” sen sijaan, että olisin kompuroinut heti sunnuntaiaamuna kylmiltään.
Mutta kyllä tämä taas opetti olemaan vielä ihan todella paljon huolellisempi. Minkä lisäksi päätin, että noita jääpiikillisiä sauvoja en enää käytä edes ulkona, ainakaan ennen kuin kelit ovat sellaiset, että piikkejä todella tarvitsen. Nuo pahuksen pidikkeet kun ovat olleet osasyyllisiä kaikkiin kolmeen läheltäpititilateeseen, jotka minulla on tänä aikana ollut. Ensimmäisellä kerralla pidike tarttui porrasaskelmaan, kun olin kipsin kanssa tulossa portaita alas toisena päivänä vamman jälkeen, jolloin jouduin ottamaan tukea kipsijalalla. Toisen kerran pidike jäi oven peilin alariman päälle, kun tulin vessasta - sillä kertaa selvisin terveellä jalalla hypellen. Ja nyt sitten tämä ”ei kahta kolmannetta” pahin kompurointi. Pääsyyllinen toki kaikkeen on ollut oma huolimattomuus, mutta muistakaapa sen lisäksi, että oikeasti keskitytte koko ajan, varoa myös etenkin noita jääpiikkien pidikkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti