Eli mistä olen nauttinut eniten viimeisen vähän vajaa kahden viikon aikana
Järjestys ei mitenkään ole suhteessa asian aiheuttamaan ilon ja onnen määrään, vaan on täysin satunnainen ja perustuu vain ja ainoastaan siihen, missä järjestyksessä asiat hieman hataraan mieleeni kirjoittaessa putkahtivat:
- Voin käydä suihkussa kahdella jalalla seisten. Ah, seistä sadesuihkun alla ja pestä itseään kaikessa rauhassa molemmin käsin. Ei tarvitse enää miettiä, miten ja missä kohtaa riisuuntuu miltäkin osin, että saa ainakin ortoosin poistettua vasta suihkujakkaralla istuen ja sitten asetettua sellaisen etäisyyden päähän, että sen saa taas heti puettua jalkaan. Suihkun jälkeen voi vain poistua suihkusta (keskittyen) ja kävellä hakemaan pyyhkeen (varovasti hiipien).
- Mikään ei paina ja purista nukkuessa mitään kohtaa kehosta. Ei vammajalkaa, eikä sen syytöntä vierustoveria.
- En tarvitse enää spice girls -kenkää tai kiilakorkoa, vaan voin valita haluamani jalkineet (teoriassa ainakin, sillä säät huomioiden ulos en uskalla nyt muilla kuin nastakengillä ja kantakorokkeet tarkoittavat myös sitä, että ihan kaiken kokoiset ja malliset kengät valtavasta kenkävarastostani eivät jalassa toimi tällä hetkellä).
- Pääsen kävellen jo kauemmas kotoa. Ihan hirveitä vaellusretkiä en vieläkään kykene tekemään, mutta se, että uskaltaudun jo yli kilometrin etäisyydelle kotoa lenkkiä tehdessäni, tarkoittaa sitä, että näen taas maisemia, joita en ole kahteen kuukauteen nähnyt.
- Voin valita vaatteeni vapaasti. Ei tarvitse miettiä, saako lahkeen mukavasti ortoosin yläpuolelle tai istuvatko trikoot niin hyvin, että ne voi jättää ortoosin alle tai tarttuuko hameen helma jostain kohtaa jossain asennossa johonkin ortoosin kulmaan, rakoon tai tarranauhaan.
- Voin nukkua pyjamassa yöpaituleiden sijaan (ks. kohta yllä)
- Saan kulkea portaat ylöspäin jo vuorotahtia, mikä on niin paljon vähemmän turhauttavaa kuin porras kerrallaan taivaltaminen, vaikka hitaasti keskittyen vielä kiipeänkin. Ja vaikka oikea polveni edelleen vähän rutisee tuota uutta työtehtäväänsä suorittaessaan.
- Kävelynopeuteni on jo vähän lähempänä oikeaa kävelyä hitaasti hiipimisen sijaan.
- Voin nukkua ihan missä asennossa haluan, myös vatsallani maaten.
- Ylempään liittyen voin myös lukea ongelmitta vatsallani sängyllä maaten.
- Salilla treenatessa voin tehdä monipuolisemmin vatsa- ja selkälihastreeniä, kun ei enää ole tilannetta, jossa toinen jalka painaa monta kiloa enemmän kuin toinen.
- Pystyn salilla myös tekemään nyt jo muutamia alakropan liikkeitä muutenkin kuin laitteissa (eli suorin jaloin maastavetoja ja lantion nostoja minimaalisilla painoilla).
- Jalkaa jumpatessa ei tarvitse aina poistaa ortoosia ja sitten asentaa sitä takaisin paikoilleen (vain huomatakseen, että on unohtanut pumpun toiseen huoneeseen).
- Molemmat jalat ovat myös arjessa saman painoiset ja pituiset. Istuessa ei tarvitse miettiä, kumman jalan nostaa päälle, jos haluaa olla jalat ristissä. Seistä voi ihan normaalisti miettimättä, kuinka vinossa selkä ja lantio ovat.
- Kissat voivat taas nukkua jalkojen päällä ihan miten päin sattuu.
P.s. Vacoped käytiin tänään jättämässä Töölöön. Siellä se nyt sitten odottaa seuraavaa palveltavaansa. Hyvin se hommansa hoiti, ei voi moittia. Joku saa siitä itselleen vielä hyvän kumppanin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti