Tällä hetkellä jonkinasteisen pitemmän jumistusvaiheen jälkeen akillesjänteen ja pohkeen kunto on vihdoin taas lähtenyt kehittymään. Tuon edellisen päivityksen jälkeen tuntui, että kaikki kehitys loppui joksikin aikaa kuin seinään - etenkin voiman osalta. Juoksuvauhti ja -matkat kyllä pikkuhiljaa paranivat, mutta varpaillenousuissa liikerata oli todella vajaa, eikä toistoja saanut yhtään enempää, ja varpailla kävelyä yrittäessä jalka lähti välittömästi pettäämään alaspäin.
Fyssarin kanssa kovasti yritettiin kehitellä uusia voimaharjoitteita pohkeille, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Kun tuohon jumahdukseen vielä sitten yhdisti sen, että loistavasti alkanut muuhun normaaliin voimaharjoitteluun paluu otti juuri ennen kesälomaa takapakkia, kun terveen jalan polvi hermostui lisääntyneestä rasituksesta niin, että minkäänasteinen kyykkyliike ei enää onnistunut tuskitta, oli fiilikset hetken aikaa todella pohjalukemissa.
Pelastukseksi osoittautuivat 1) kesäloma, 2) tasapainolauta, 3) paljasjalkakengät ja 4) hyppynaru ja muu plyometrinen harjoittelu. 3 viikon saaristoloman aikana en tehnyt mitään muuta voimaharjoittelua kuin pohjetreeniä, josta siitäkin valtaosa tuli tehtyä tasapainolaudalla ja plyotreeneinä. Lisäksi kävin kolmesti juoksemassa ja kolmesti sauvakävelylenkillä, mutta koko kesän kuljin paljasjalkatossuilla tai paljain jaloin - niin haastavassa maastossa kuin sorateillä kuin asvaltillakin. Ja kas, pohjelihaksen voima alkoi kehittyä (ei se toki vieläkään lähellekään vierustoverinsa voimissa ole), nilkka vakautui, jalkapöydän rullaus alkoi normalisoitua, jänne alkoi kestää pitempiä matkoja oireilematta ja tänään tuli todiste siitäkin, että juoksuvauhti ei parane vain juoksemalla, vaan ainakin näin kuntoutusvaiheessa myös kaikkea tukitreeniä tekemällä: lounastaukolenkkini (6 km) viimeiset 3 km tulivat jo 6 min/km vauhdilla, kun ennen lomaa sain olla iloinen, jos parhaimmillaan satunnaisella 1 km pätkällä keskivauhti oli 6:20 min/km luokkaa. Ja koko juoksuosuuden (5,5 km) keskivauhdiksi tuli 6:15 min/km. Edelleen vauhti toki on selvästi hitaampaa kuin vuosi sitten, jolloin tuo 6 km vakkari lounaslenkkini taittui 5:20-5:30 vauhdilla samoilla tuntemuksilla kuin nyt tuo lähes 1 min/km hitaampi lenkura, mutta nyt kuitenkin aletaan puhua jo juoksemisesta, eikä enää hölkkäämisestä pitemmälläkin välimatkalla kuin 500 m.Pohjelihakseen on viimein alkanut myös sisäsyrjälle tulla ihan silmämääräisestikin arvioituna massaa, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää, että lopputulos tulee olemaan se, minkä monesta lähteestä olen löytänyt selitykseksi sille, ettei vammajalan pohkeen voima ja massa välttämättä ikinä palaa terveen jalan tasolle: pohjelihas on vammajalassa selvästi lyhyempi ja akillesjänneosa pitempi kun terveessä jalassa. Siispä tavoitteena onkin nyt kuntouttaa vammajalka niin hyväksi ja vahvaksi kuin se vain on mahdollista näistä lähtökohdista, samalla henkisesti hyväksyen, ettei se koskaan tule palamaan aivan entisen veroiseksi. Tällä hetkellä kuitenkin onneksi on taas alkanut näyttää siltä, että jalka kyllä kärsivällisellä tekemisellä kuntoutuu niin, että pystyn varmasti jossain vaiheessa kaikkia entisiä lajejani harrastamaan, vaikka aikaa siihen menneekin kauemmin kuin vielä vuoden alussa toivoin, eikä varmastikaan kaikissa lajeissa taso tule ihan entiselleen palaamaan. Mutta kyllä tästä ihan hyvä jalka vielä tulee.
Omasta kokemuksesta suosittelen jokaiselle akillesjänteen kuntouttattajalle tasapainolaudan ja paljasjalkatossujen hankkimista heti, kun jalan kunto alkaa olla siinä pisteessä, että niiden käytön voi aloittaa. Ja periteisen voimatreenin lisäksi (tai osin jopa korvaamaan) plyometristä hyppy- ja loikka ja sprittitreeniä.
